top of page

Luistelu- ja ringettekoulujen systemaattinen kehitystyö kantaa hedelmää


Etelä-Suomen alueen ringettekoulujen kauden päätösturnaus 24.4.2022. Kuva: Timo Kupiainen

Suomen toiseksi vanhimpana ringetteseurana, Ringette Walapais on opettanut jo yli neljän vuosikymmenen ajan luistelua ja ringetteä Vantaalla.

Viime kausien aikana tarve jatkuvaan kehittämiseen ja jopa radikaalimpaan uusiutumiseen on kuitenkin korostunut. Luistelukouluille on löytynyt selkeä markkinarako, jota on hyödynnetty, vaikka myös Vantaalla lapsille ja heidän perheilleen tarjolla olevien harrastus­mahdollisuuksien määrä ja lajikirjo onkin kasvanut kovaa vauhtia.

Palvelujen kehittäminen käyttäjälähtöisesti


Vapaaehtoiselle urheiluseuratoiminnalle tyypilliseen tapaan, myös meillä Vantaalla luistelu- ja ringette­koulu pyöri aiemmin yksittäisten henkilöiden voimin. He tekivät hienoa työtä omien voimavarojensa puitteissa. Osallistujamäärät jäivät kuitenkin kausittain vaatimattomiksi.


Vajaat neljä vuotta sitten aloitimme perusteellisen luistelu- ja ringettekoulumme uudistustyön, jonka keskiössä oli luistelu­koululainen sekä hänen omat ja perheensä tarpeet. Kävimme läpi hänen ”polkunsa” luistelukoulumme asiakkaana – muutenkin kuin vain jäällä tunnilla. Luistelukoululaisen matka meidän kanssa alkaa nimittäin jo paljon ennen ensimmäiselle luistelukoulu­tunnille tuloa. Luistelukoulu­tunnillakin käynti sisältää useita lapselle merkityksellisiä kohtaamispisteitä.

Löysimme kehitettävää usealta osa-alueelta kuten esim. markkinointi, kohderyhmät, organisoituminen, valmennusresurssit sekä tietysti jäällä tapahtuva tekeminen. Samalla brändäsimme luistelu- ja ringettekoulumme yksinkertaisesti ”vain” luistelukouluksi, vaikka ringette onkin aina mukana tunneilla. Vaikka itse "tuote" ei ole mihinkään muuttunut, olemme voineet vaikuttaa voimakkaasti siihen, millaisilla mielikuvilla, perheiden kohtaamisilla ja jäällä tapahtuvalla toiminnalla pyöritämme luistelukoulujamme. Tämä näkyy myös positiivisena kehityksenä useissa avainluvuissa, esim. luistelukoululaisten määrän kasvussa (79 % viime kaudella), LK Ice Card -lisenssimäärässä (ks. kuva), sekä kokeilukertojen jälkeen jatkaneiden osuudessa (82 % viime kaudella).

Halu palata kerta kerran jälkeen uudestaan


Tavoitteenamme on tuottaa luistelukoululaisille niin mieluisia ja kannustavia kokemuksia luistelun ja ringeten parissa, että he haluavat harrastaa omasta halustaan. Myöhemmän siirtymän luistelukoulusta joukkueeseen haluamme tapahtuvan luonnollisena jatkumona, lapsen ehdoilla. Kun lapsi itse kokee harrastuksen kiinnostavaksi ja turvalliseksi, on harrastamisen perustekijät kunnossa.


Lapsella ja hänen perheellään voi olla yksilöllisiä tarpeita, joihin pyrimme vastaamaan. Kyse voi olla esim. ujoudesta, fyysisistä tai sosiaalisista rajoitteista, tai jopa erityisen tuen tarpeessa olevasta lapsesta. Meillä onkin useampana kautena ollut mukana luistelukoulussamme muutama erityislapsi yhtenä lapsena muiden joukossa. Viime kausina luistelukoulussamme on ollut yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia lapsia. Joillakin heistä suomenkielen taito ei ole ollut vielä riittävä, mutta konkreettisen näyttämisen avulla olemme pystyneet osallistuttamaan heidät muiden joukossa. Suomen lisäksi tunneilla on välillä annettu ohjeita myös englanniksi ja ruotsiksi.


Ennakkoluulotonta yhteistyötä yli joukkue- ja seurarajojen


Luistelu- ja ringettekoulujen samoin kuin ringettejoukkueidenkin kehittymisen elinehto on, että ne otetaan koko seuran yhteiseksi asiaksi. Yleensä isoin vastuu ja työmäärä kasautuu koulujen ohjaajille sekä joukkueiden valmentajille, joukkueenjohtajille ja huoltajille. Samanaikaisesti rinnalla elää omituinen käsitys hop-on-hop-off-vanhemmuudesta, missä lapsi vain pudotetaan ja poimitaan harjoituksista. Kiinnostusta oman lapsen harrastusta kohtaa voi osoittaa eri tavoilla, esimerkiksi osallistumalla lapsen harjoitusryhmän tai seuran toimintaan. Tällöin lapsi kokee myös vanhemman arvostavan ja välittävän hänen harrastuksestaan.


Jossain vaiheessa yhä useamman meistä tulee ylittää se piste, että osallistumme resurssiemme ja jaksamisemme rajoissa seurankin toimintaan oman lapsen ryhmän lisäksi. Mitä useampi vanhempi tekee tämän, sitä parempia onnistumisen edellytyksiä syntyy myös oman lapsen harrastamiselle. Seuraava askel on laajentaa tekemistä ja kehitystyötä ennakkoluulottomasti yli seurarajojen. Vaikka haluammekin omien lastemme onnistuvan ringeten parissa, silti viime kädessä tärkeintä ei ole se, voitimmeko yksittäisen pelin vai emme. Suurin perintö, jonka voimme jättää jälkeemme on se, että saamme yhdessä tämän hienon lajin kasvamaan. Yhdymme Ringetteliiton Vieraskynässä 13.10.2022 julkaistuun Rauman Lukon Juha Laivosen ’Yhteistyöllä eteenpäin’-kirjoitukseen, jonka ydinviesti on yhteistyön lisääminen yli seurarajojen yksin puurtamisen sijasta.


Suurin perintö, jonka voimme jättää jälkeemme on se, että saamme yhdessä tämän hienon lajin kasvamaan. Kuva: Susanna Forsten

Tunnemme sukulaissieluisuutta etenkin pieniä luistelu- ja ringettekouluja ja seuroja kohtaan, koska meillä on tuoreessa muistissa, mitä kasvu vaatii pienillä resursseilla. Olemme onnistuneet yli viisinkertaistamaan luistelukoululaistemme määrän viimeisen neljän vuoden aikana. Jatkuva kehittyminen ja muutosten jalkauttaminen helpottuu alkuvaikeuksien jälkeen. Olemme valmiita jakamaan keskeiset oppimme ja sparraamaan muita pieniä seuroja, jos siitä vain koetaan olevan apua. Lisäksi olemme innolla mukana luistelu- ja ringettekoulujen vahvistuvassa verkostoitumisessa, jonka kautta saamme kaikki uudenlaisia kehitysideoita ja aloitteita toimintamme kehittämiseen.


Suurin perintö, jonka voimme jättää jälkeemme on, että saamme yhdessä tämän hienon lajin kasvamaan.

Edellytysten luontia laadukkaalle ohjaamiselle


Olemme halunneet investoida kaikkien ohjaajiemme osaamisen kehittämiseen, vaikka useammalla luistelukoulumme vastuuohjaajista on ollut pedagogista taustaa opettajan ammatin kautta vuosien mittaan. Sekä aikuis- että junioriohjaajiamme onkin osallistunut viime vuosina mm. ESLUn Lasten liikunnan ohjaaja -koulutukseen, Elämisentaitoja Lions Quest -liikuntaseurakoulutukseen sekä tietysti myös Ringetteliiton ringettekouluohjaajakoulutukseen. Parasta oppia on kuitenkin aina ohjaajana toimiminen kokeneempien ohjaajien tukemana.


Harjoite- ja tuntirunkojen sisältöjen kehittämiseen olemme panostaneet myös seuran sisällä. Oma harjoitepankki sisältää harjoitteita ja tuntimalleja, joissa on pyritty huomioimaan niin sosiaaliset, pedagogiset, fysiologiset kuin ryhmädynaamisetkin ulottuvuudet. Tuntien suunnittelu eri taitotason ryhmille on nykyään vähemmän aikaa vievää vastuuohjaajille, koska voimme hyödyntää aikaisempien kausien tuntiohjelmia harjoitepankista. Lisäksi uusien ohjaajien mukaan tulo helpottuu, kun he voivat perehtyä omatoimisesti harjoitepankin sisältöön. Ohjaajillamme on käytettävissä myös Ringetteliiton luistelu- ja ringettekoulun ohjaajille tarkoitettu opastusmateriaali.


Viimeisten kausien aikana yhä useampi juniorijoukkueen pelaaja on halunnut lähteä mukaan luistelukouluohjaajaksi, mikä on helpottanut tuntien resurssointia. Ringettetausta ei ole kuitenkaan ollut meillä edellytys ohjaajaksi ryhtymiselle – riittää, että osaa luistella. Luistelukoulutunnilla meillä on aina vähintään yksi aikuinen jäällä, mutta useat junioriohjaajamme kykenevät jo vetämään pienryhmien harjoituksia vastuuohjaajan tekemän tuntiohjelman mukaisesti joko itsenäisesti tai parina. Pienet luistelukoululaiset näyttävät nauttivan heidän ohjauksesta. Kun ikäero on usein vain muutamia vuosia, toimivat junioriohjaajamme hyvinä esimerkkeinä luistelukoululaisille.


Voiko mikään muu olla palkitsevampaa tunnin päätteeksi kuin pienen tytön halaus ja sanat: "Olet ihana!"?

Se katse lapsen silmissä


Mahdollisuus päästä enemmän jäälle luistelemaan on ollut yksi kannuste useammalle junioriohjaajistamme. Jo yksi ohjauskerta voi olla se ”koukuttava tekijä”, joka saa jatkamaan uuden harrastuksen parissa: ”Minua pyydettiin aluksi vain avuksi yhdelle kerralle mukaan, jonka jälkeen en itsekään tiedä, mitä tapahtui. Jäin vain mukaan loppukaudeksi ja tykästyin ohjaamiseen ja lasten opettamiseen.”.


Seuramme maksaa kaikille vakio-ohjaajille pientä korvausta, mikä ei kuitenkaan tunnu olevan ainoa kannuste ohjaajana toimimiselle. Teini-iässä olevat ohjaajamme osaavat jo arvostaa kertynyttä kokemusta sekä seuralta saamaansa työtodistusta: ”Luistelukoulun ohjaaminen oli myös arvokasta työkokemusta, mikä on näin jälkeenpäin katsottuna ollut tosi hyvä, kun on ollut jotain laittaa työhakemuksiin.”.


Onpa ohjaaja aikuinen tai juniori, näyttää iso tekijä etenkin ohjaajana jatkamiselle olevan, kun näkee lasten kehittyvän luistelussa ja nauttivan ajasta jäällä: ”Se katse lapsen silmissä, kun vihdoin pysyi itse pystyssä tai sai oikean otteen mailasta, oli vain jotain niin ihanaa, että halusin jatkaa”.


Lasten ja nuorten valmentaminen ja ohjaaminen on periaatteiltaan samanlaista lajista riippumatta: opitaan koko ajan uutta, luodaan onnistumisen mahdollisuuksia, kannustetaan, kehutaan – ja iloitaan yhdessä edistymisestä ja hyvistä suorituksista. Paras palkinto ohjaajalle on lopulta aurinkoinen hymy lapsen kasvoilla tai spontaani halaus lapselta. Voiko mikään muu olla palkitsevampaa tunnin päätteeksi kuin pienen tytön halaus ja sanat: ”Olet ihana!”?

Mika Kainulainen, luistelukoulukoordinaattori

Marja Leena Pinomaa, luistelukoulun vastuuohjaaja Artikkeli on alun perin julkaistu Ringetteliiton julkaisemassa Ringette-lehden numerossa 4/2022. Koska lehdessä on tämän artikkelin lisäksi paljon muutakin hyvää ja hyödyllistä luettavaa, pääset lukemaan koko lehden mobiili- ja pöytäkoneversioina täältä.

22 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page