Se on uusia kavereita ja hauskanpitoa. Se on aktiivista keskinäistä viestittelyä ja pikkuveljen piirustuksen taakse tehtyjä pelikuviosuunnitelmia. Se on yökyläilyä joukkuekavereiden luona. Se on kavereiden tsemppaamista ja iloista joukkuehenkeä siitä huolimatta, että ollaan tappiolla.
Me walapaislaiset aikuiset haluamme, että tytöt nauttivat yhdessäolosta sekä jäällä että sen ulkopuolella. D-joukkueessa pelaavan tytön äitinä minua ilahduttaa, kuinka nauru raikaa jäähallin käytävillä aina kun tytöt siellä ovat. Vaikka tytöt ovatkin jo teini-iän kynnyksellä, lapsen riemu on vielä tallella hyvien kavereiden kanssa. Tyttäreni mielestä joukkueessa on parasta upea tiimihenki. Ringette Walapaisin periaatteena on, että kaikki tytöt pääsevät pelaamaan tasapuolisesti taitotasosta riippumatta. Seuramme onkin valinnut kauden teemaksi ”Kehu ja kannusta”.
Meillä voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että tytöt kehittyvät sekä yksilöinä, että osana joukkuetta.
Seuramme puheenjohtaja Janne Autiosuo kirjoitti syksyn seurakirjeessä seuraavaa:
"Haluamme taata turvallisen ja kannustavan harrastusympäristön, jossa onnistuminen on mahdollista ja epäonnistuminen sallittua. Olemme vakuuttuneita, että kehumalla ja kannustamalla harrastaminen on kaikille antoisampaa samalla poistaen pelaamisen ja voittamisen esteitä, sekä mahdollistaen pelaajan oman kehityksen." Itse allekirjoitan tämän täysin. Joukkue hioutuu joukkueeksi yhteisen tekemisen kautta ja yksi tapa edesauttaa ryhmäytymistä on pelimatka. Pyrimme järjestämään tytöille vähintään kerran kaudessa kokonaisen viikonlopun kestävän pelimatkan, jolloin tehdään yhdessä myös kaikkea muuta kuin pelataan ja treenataan.
Viime keväänä – vielä silloin E-joukkueena – tytöt päättivät osallistua suomenmestarijoukkue Say Cheese:n D-tyttöjen turnaukseen Lapinlahdella. Me aikuiset saimme tietää reissusta kotihallimme pukukopissa, jossa tytöt yhteisesti ilmoittivat lähtevänsä turnaukseen. Kutsun tytöt saivat suoraan Say Cheese -joukkueen pelaaja-valmentaja Marjukka Virralta, olivathan he porukalla käyneet kannustamassa Lapinlahden mestarijoukkueen voittoon Leppävaaran jäähallissa muutamia viikkoja aiemmin.
Matkaan lähti perjantaina viiden henkilöauton letka täynnä puheensorinaa, innostusta ja pelivarusteita. Lauantaina tytöt pelasivat koko päivän selvästi isompia tyttöjä vastaan ja vaikka jokaisesta pelistä tuli tappio, juhlivat tytöt omia suorituksiaan kuin olisivat juuri voittaneet itse SM-pokaalin. Peleissä tyttöjä oli valmentamassa ringeten moninkertaisia suomen- ja maailmanmestareita, Marjukan lisäksi mm. Anne Pohjola. Pelien jälkeen tytöt vielä jaksoivat telmiä lumipenkoissa ja paistaa grillikodassa makkaraa. Yöt vietettiin siskonpedissä yhden pelaajan mummolassa keskenään supattaen.
Tällä kaudella tytöt ovat jo ennättäneet viettää viikonlopun yhdessä Kangasniemellä sarjapelivierailun yhteydessä. Pelaajakaverin perheen mökille matkustettiin perjantai-iltana. Peli käytiin pelaamassa lauantaina ja kotimatka koitti sunnuntaina. Uutena elämyksenä useimmille tytöistä oli kylpeä paljussa pikkupakkasessa täysikuun alla, riitteisen järven rannalla.
Kauden aikana pyrimme järjestämään pienimuotoisempaakin yhdessäoloa tytöille. Ringeten ei tarvitse olla vielä tuon ikäisenä raakaa peliä hampaat irvessä kisaten. Tärkeintä on hyvä liikuntaharrastus ja joukkueurheilun mukanaan tuoma sosiaalisuus. Walapaisissa haluamme tarjota kaiken ikäisille tytöille taidoista, taloudellisesta tilanteesta tai iästä riippumatta mahdollisuuden harrastaa, olla mukana joukkueessa – ja saada mukavia muistoja ringeten parissa. Enempää en voisi toivoa omalle lapselleni – tai muidenkaan lapsille. Tervetuloa ringeten pariin Walapaisiin!
Marja Leena Pinomaa
Kirjoittaja on D-joukkueessa pelaavan tytön äiti, joka on saanut tyttären harrastuksen myötä myös itselleen uuden harrastuksen ja uusia ystäviä.