Monimuotoisuus-termiä käytetään useassa tarkoituksessa. Puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, lajien monimuotoisuudesta ja työyhteisön monimuotoisuudesta. Viime vuosina on alettu puhumaan yhä enemmän myös monimuotoisuudesta harrastamisen yhteydessä. Mitä monimuotoisuus sitten on? Se on erilaisuutta, jonka aiheuttaa esimerkiksi ikä, sukupuoli, etninen alkuperä, kieli, uskonto tai erityistarpeet. Osa monimuotoisuudesta pystytään havaitsemaan ulkoisesti, mutta ei kaikkea. Ihon väri tai kasvon piirteet voivat kertoa etnisestä alkuperästä. Sitä vastoin uskontoa tai vaikkapa tiettyjä eritystarpeita ei välttämättä pysty päättelemään ensisilmäyksellä.
Sama kohtelu kaikille erilaisuudesta riippumatta
Erilaisuuden ei tulisi johtaa erilaiseen kohteluun negatiivisessa mielessä. Jos niin käy, puhutaan syrjinnästä. Syrjintä määritellään toiminnaksi, jossa ihmistä kohdellaan huonommin kuin toisia jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Syrjintä voi olla välitöntä tai välillistä. Myös häirintä sekä ohje tai käsky syrjiä luetaan syrjinnäksi. Positiivinen erityiskohtelu ei sitä vastoin ole syrjintää, koska silloin erilaisen kohtelun tarkoituksena on yhdenvertaisuuden edistäminen, tai syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen.
Syrjintä on kielletty monissa kansallisissa laeissa, esimerkiksi yhdenvertaisuuslaissa ja rikoslaissa, sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Jos haluat tutustua enemmän syrjinnän määrittelyyn, vieraile Yhdenvertaisuusvaltuutetun nettisivuilla.
Monimuotoisuuden edistäminen Walapaisissa
Ringette on edelleen tyttöjen ja naisten laji, vaikka jonkin verran sen harrastajia löytyy myös poikien ja miesten joukosta. Kilpailemaan he eivät kuitenkaan vielä pääse sarjamuotoisesti. Suomen Ringetteliiton Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassa vuosille 2021-2024 on kuitenkin yhtenä tavoitteena ringeten tarjoaminen miehille ja pojille sekä sekaryhmille, joten ehkäpä pikkuhiljaa saadaan muutosta aikaan tältä osin.
Meillä Walapaisissa toimintaamme – ja erityisesti luistelukoulujemme toimintaan – osallistuvien lasten ja nuorten monimuotoisuus on lisääntynyt hurjaa vauhtia viime vuosina. Avasimme ringettekoulun sijaan luistelukouluksi nimetyn toimintamme myös pojille kauden 2019-2020 alussa. Nimen muutos on varmasti yksi syy siihen, että poikien osuus luistelukoululaisista on kasvanut kausittain. Viime kaudella luistelukouluissamme oli poikia yli kolmannes kaikista osallistujista. Tytöt ja pojat ovat pärjänneet hienosti yhdessä jäällä. Myös maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten osuus luistelukoululaisistamme on kasvanut kovasti. Epävirallisen kartoituksen mukaan luistelukoululaisemme puhuvat äidinkielenään ainakin neljäätoista eri kieltä!
Ohjausta olemme antaneet suomen lisäksi myös englanniksi ja jonkin verran ruotsiksi. Onneksi kaukalon laidalla on ollut joitakin luistelukoululaisten vanhempia, jotka ovat pystyneet tulkkaamaan ohjeita myös muilla kielillä. Lapset ja nuoret oppivat nopeasti suomenkielen alkeet ja pystyvät ymmärtämään ohjausta etenkin, jos sitä annetaan selkokielellä. Elekieli ja konkreettinen näyttäminen toimivat myös hyvin, jos yhteistä kieltä ei ole.
Rajallisten resurssien vuoksi emme ole pystyneet tarjoamaan harrastusta erityisryhmille omina ryhminään. Luistelukouluissamme ja juniorijoukkueissamme on kuitenkin ollut mukana muutamia erityisryhmiin kuuluvia osallistujia vuosien mittaan. Näen tämän itse hyvänä asiana ja toivon, että se tulee jatkumaan myös tulevina vuosina. Uskon, että kun lapset tottuvat toimimaan yhdessä erityisryhmiin kuuluvien kanssa, on epätodennäköisempää, että he syrjisivät muita muualla elämässään.
Jatkuvasti lisääntyvä syrjintä on opittu asia
Pienten lasten kanssa toimiessa oma kokemukseni on ollut, että esimerkiksi etnisellä alkuperällä ei ole merkitystä. Lapset ystävystyvät ja pystyvät toimimaan yhdessä ihon väristä tai jostakin muusta erilaisuuden aiheuttavasta ominaisuudesta riippumatta. Lasten vanhemmilla – tai vaikkapa heidän isommilla sisaruksillaan – on kuitenkin iso rooli siinä, milloin erilaisuudesta tehdään ”asia”.
Valitettavasti lasten ja nuorten syrjintä koulussa ja vapaa-ajalla on huolestuttavan yleistä. Vuonna 2021 tehdyn kouluterveyskyselyn (THL) mukaan keskimäärin useampi kuin joka viides lapsi ja nuori kokee syrjintää. Tytöt kokevat syrjintää enemmän. Keväällä 2023 tehdyn uusimman kouluterveyskyselyn tulokset eivät ole vielä tiedossa (julkaisu syyskuun lopulla), mutta pelkään, että tulokset eivät ole syrjinnän osalta ainakaan parantuneet.
Walapaisissa haluamme tarjota kaikille turvalliset ja kannustavat harrastuspuitteet, jossa syrjinnälle ei ole sijaa. Pyrimmekin kitkemään heti alkumetreillä kaikki syrjintään viittaavat asiat, jos niitä tulee esille. Toivomme, että seuramme ilmapiiri koetaan avoimeksi ja kannustaa tuomaan sellaiset asiat esille ajoissa, jotta pääsemme puuttumaan niihin.
Kulttuurisen moninaisuuden kohtaaminen vaatii taitoja
Olen alkuvuoden aikana osallistunut Helsingin NMKY:n ja RIVE-hankkeen järjestämään Kulttuurisen moninaisuuden kohtaamistaidot -verkkokoulutussarjaan. RIVE-hankkeessa tuetaan maahanmuuttajien kotoutumista liikunnan keinoin siten, että paikallistason toimijat, kuten esimerkiksi urheiluseurat, saavat työkaluja ja vertaistukea tekemiseen. Koulutuksissa on käsitelty mm. kulttuurin vaikutusta eri taustaisten ihmisten kohtaamisessa, viestintää yli kulttuurirajojen, osallisuutta monikulttuurisissa ryhmissä sekä syrjinnän vastaista työtapaa seuratyössä.
Miten kulttuuri vaikuttaa itse kuhunkin, riippuu kolmesta asiasta: tiedosta, taidoista ja asenteista [1]. Tietoa eri kulttuureista on nykyään saatavilla paljon, jos siihen haluaa perehtyä. Tiedon kautta löytyy ymmärrys maailmasta muiden näkökulmasta. Taidoista tärkeimpiä ovat kuuntelu, havainnointi ja etenkin maailman tarkastelu muiden näkökulmista. Omasta mielestäni kaikki lähtee kuitenkin asenteista: uteliaisuudesta toisia kulttuureja kohtaan, avoimuudesta erilaisuudelle, toisten ihmisten kunnioituksesta, sekä myös erilaisuuden ja sen aiheuttaman epävarmuuden sietämisestä.
Viestinnän onnistumiseen vaikuttaa moni asia. Kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä kielellisen viestinnän lisäksi ei-kielellisellä viestinnällä on suuri merkitys. Ei-kielellistä viestintää on esim. kasvonilmeet ja eleet, äänen sävy ja voimakkuus, katsekontakti ja jopa koskettaminen. Eri kulttuureista tulevat ihmiset voivat kokea nämä eri tavalla ja ei-kielellinen viestintä voi jopa tuhota kielellisen viestin. Itse sain ”herätyksen” koulutuksen aikana selkokielen merkityksestä. Selkokieli on helppoa suomen kieltä. Siinä kieltä muutetaan yksinkertaisemmaksi sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan. Ehkäpä jäällä lapsia ohjatessa selkokielen käyttö on luonnollisempaa, mutta kirjoitetun selkokielisen tekstin tuottaminen on oma taiteen lajinsa. Meidän Walapaisissakin pitää tulevaisuudessa miettiä, miten saisimme esimerkiksi verkkosivustomme jatkossa selkokielisemmäksi.
Mielestäni monimuotoisuus – riippumatta sen lähteestä – tulisi nähdä seuratoiminnassa rikkautena ja suurena potentiaalina. Erilaisuus voi olla voimavara, jota meillä ei ole varaa jättää hyödyntämättä! Marja Leena Pinomaa
[1] Lähde: Darla Deardorff’s Intercultural Competence Model (2006) Kirjoittaja on ollut jo lapsuudesta lähtien kiinnostunut vieraista kulttuureista, maista ja ihmisistä. Ulkomaan matkailun ja usean vuoden ulkomailla asumisen kautta hän on päässyt tutustumaan upeisiin, eri kulttuureista tuleviin ihmisiin. Walapaisin luistelukouluissa hän on saanut aikaisemmilla kausilla mahdollisuuden opettaa luistelun saloja erilaisista taustoista tuleville lapsille ja nuorille.
Comments